Joulun tunnelmia

Aaton aattona matkustimme isännän ja emännän kanssa Nöpön luokse. Matka oli pitkä, mutta se meni hyvin, kun nukuin koko matkan. Perillä Nöpön luona oli tosi kylmä ja paljon lunta, enemmän kuin meillä. Menin heti etsimään Nöpöä ja leikimme hippaa.

Yöllä haistoin kinkun tuoksua, ja juoksin keittiöön. Harmi, että se oli vielä uunissa. Jouluaattoaamuna heräsin emännän peiton alta, olin yöllä salaa hiipinyt sinne. Onneksi aamulla kinkku oli jo tullut uunista, ja sain hieman maistaa sitä. Se oli tosi hyvää.

Päivällä laskin pulkkamäkeä ja juoksentelin ulkona, pian piti mennä sisälle, sillä ulkona oli tosi kylmä meille pienille koirille. Ulkoilun jälkeen jouduin joulusaunaan, en oikein viihtynyt siellä. Saunassa oli tosi kuuma ja jouduin pesulle.

Jouluruuan aikana vahdin kinkkua, ettei se vain karkaisi tai jos sieltä olisi pudonnut lattialle jotakin. Hetken vain jaksoin vahtia, sen jälkeen mentiin Nöpön kanssa vierekkäin nukkumaan sohvalle.

Olin ollut myös kiltti, sillä sain joululahjoja! Ensimmäisestä tuli toivelahja, vinkulelu! Sain myös luun ja uuden lelun, ruokaa ja lampaantaljan. Lampaantaljan päällä on niin mukavaa nukkua!

Joulu meni mukavasti kinkkua syödessä ja Nöpön kanssa leikkiessä. Kotiin kun tultiin, niin lunta oli satanut niin paljon, että jouduin melkein uimaan siinä. Nyt saa sitten kotona levätä ihan rauhassa uuden lampaantaljan päällä.

Kaksi yötä jouluun

Heippa!

Vielä on kaksi yötä jouluun. En ole päässyt vielä täysin joulutunnelmaan, sillä päiväni ovat olleet samanlaisia kuin ennenkin: aamulla isäntä ja emäntä lähtevät, ja minä jään kotiin.

Huomenna me lähdemme Nöpön luokse joulun viettoon.

Joulun tuoksua

Nyt on jo joulun tuoksua ilmassa! Emäntä on laittanut kaikkea hyvän tuoksuista paperin sisään, en ymmärrä miksi. Mielestäni kaikki hyvän tuoksuiset on tarkoitettu syötäväksi. Olen käynyt kuononi kanssa niitä paketteja haistelemassa, en saa millään tassujani pidettyä niistä irti!

Ne kaikki ei kuulemma kuitenkaan ole minulle, enkä saa koskea niihin. Miksiköhän ne sitten on meillä?

Rakas joulupukki

Hei joulupukki!



Tänä vuonna minä olen ollut todella kiltti. En ole kiusannut ketään. En ole rikkonut mitään, paitsi söin vähän kaislakoria. Olen aina totellut isäntää ja emäntää, paitsi joskus en ole viitsinyt. En ole karannut. Olen ollut kaikkien kaveri, paitsi pentujen. Eli olen siis ollut aika kiltti.

Toivonkin siis joululahjaksi:
vinkulelun
pehmolelun
pallon
herkkuja
luita
nakkeja

Tänä vuonna en tarvitse mitään turhakkeita, kuten takkeja tai villapaitoja.

Joulupukki, muista myös koirakavereitani Tessua, Tyyneä, Lakua ja Ekiä. Ne ovat olleet myös kilttejä. Ja kyllä kai kisutkin ovat olleet nätisti, muista myös siis Nöpöä, Ramboa, Amaliaa, Nekkua ja Tikrua.

Terveisin Nana

Tassut paleltuu

En pidä talvitakin pukemisesta.

Hyr, nyt on tullut talvi. Tassut palelee ja ulkona ei oo kiva olla, ainakaan kuuden aikaan aamulla. Yleensä olen aamuisin haistellut pihaa, mutta nyt kylmillä ja lumisilla ilmoilla olen tyytynyt vain pikapisulle lähimpään lumihankeen.

Ulkona on kyllä sitten mukavaa, jos siellä saa kaivaa lumikasaa, hakea frisbeetä tai käydä lenkillä nuuskimassa muiden koirien jälkiä. Muutaman kerran olen jo saanut villapaidan päälle lenkille, se on ollut kyllä ihan tarpeen, sillä en pidä kylmästä tuulesta.

Eilen oli oikein lumisadepäivä. Päivän katselin ikkunasta lumen tuloa ja kun emäntä tuli kotiin, aloitimme lumityöt. Minä kaivoin ja emäntä harjasi. Sitä lunta oli aivan valtavasti, lumikasa oli minuakin korkeampi. Eilen lensin myös muutaman kerran lumikasaan.

Tykkäättekö te muut koirat lumesta? Entäs te kissat?

Virtahepo lähti, norsu tuli

Pitkä aikainen ystäväni on poissa. Virtahepo on täysin kadonnut. Se oli kyllä jo vanha ja sairas, siitä vuoti aina sisukset ulos. Sen takia se kävi useasti paikkailtavana, viimeisimmäksi se sai ihosiirronkin, uutta karvaa pintaan. Mutta pian sen jälkeen virtahepo on lähtenyt lopullisesti. Kovasti olen yrittänyt etsiä sitä, vaatehuoneesta, pedistä, eteisestä, mutta ei sitä löydy.

Ennen kuin virtahepo hävisi, sain uuden ystävän norsusta. Nyt norsu on ainoa lohduttajani. Ehkä siitä tulee ajan mittaan uusi paras ystäväni.

Joulu tulee

Luin tänään salaa mustin ja mirrin kuvastoa, kun isäntä ja emäntä olivat poissa. Siellä oli jo vaikka mitä joululahjoja! Varsinkin sellainen itsestään lämpiävä peti olis aika hieno! Myös ne herkkukorit näytti aika hyviltä.

Täytyy alkaa olemaan kiltti.

Uusi ystävä

Hei kaikki, minulla on uusi ystävä, Eki-koira. Eki on vielä ihan pikkuinen poikakoira. Ekistä tuli Tyynen ja Lakun pikkuveli! Eki on mäyräkoira ja se on vähän sukua parhaalle kaverilleni Tessulle. Tessu taitaa olla Ekin täti. Aika hassua, Tessusta tuli täti :D

Eilen Eki asettui Tyynen ja Lakun luokse asumaan ja minä kävin sitä heti katsomassa. En kyllä pidä hirveästi pennuista, mutta kyllä minä Ekiin tulen tottumaan. Ei kai kaikki voi tykätä tuollaisista pennuista, jotka tulevat koko ajan leikkimään ja nuolemaan ja seuraa koko ajan perässä.

Ekistä taitaa tulla isona metsästyskoira, mutta tuskin se minun ja Lakun rotta-apajille tulee, se on meidän terrierien oma metsästyslaji.

Tassunjälkiä lumessa

Huh, olipa viikonloppu! Olimme siis Nöpön luona. Nöpö oli ostanut minulle uuden lelun, ison pehmeän pallon! Luu oli myös jäljellä, Nöpö ei ole tainnut tykätä siitä.

Jo heti perjantai-iltana me hassuteltiin Nöpön kanssa, oltiin hippaa tai leikittiin seuraa johtajaa. Illalla käytiin molemmat nukkumaan samaan sänkyyn. Se yö sujui hyvin, nukuttiin vierekkäin. Aamulla taas leikittiin. Lauantaina Nöpön luokse tuli vaikka kuinka paljon ihmisiä, se oli kivaa! Koko ajan joku oli rapsuttamassa minua!

Seuraavana yönä nukuttiin taas samassa sängyssä, minä olin peiton alla ja Nöpö peiton ja minun päällä. Alkuyö meni hyvin, kunnes Nöpö innostui leikkimään, mutta minä en jaksanut, vaikka Nöpö kuinka yritti saada minua mukaan. Hetken päästä Nöpö joutui sängyn toiselle puolelle. Hetken päästä se putosi sängystä, se oli hauskaa!

Mutta tänään oli hurja päivä, sydän lyö vieläkin lujaa. Nöpön pihalla liikkuu paljon oravia. Tänään kaksi niistä hyppi ihan tahallaan ikkunan toisella puolella puissa,
aivan kuononi edessä! Minun piti vahtia niitä vaikka kuinka kauan siinä ikkunan takana ja haukkua niitä. Miksi meidän ikkunan takana orava käy vain harvoin?

Koko viikonlopun on myös ollut Nöpön luona lunta maassa ja kun tulimme kotiin, niin meidänkin pihalla oli lunta! Hauskaa, nyt jää taas tassunjäljet näkyviin!

Nöpö, olen tulossa!

Hahaa, olen täynnä virtaa, kun olen nukkunut koko päivän. Olen ladannut patterini, koska olen lähdössä ihan kohta Nöpön luokse! Odota vaan Nöpö, kohta leikitään taas hippaa!! Nöpön luona on niin kivaa, Nöpöllä on aina hyvää ruokaa, siellä on monta silittäjää ja paijaajaa, pihalla paljon tilaa temmeltää ja tietysti se naapurin Rekku-koira :)

Perjantailenkillä

Me käymme emännän kanssa joka perjantai lenkillä, vaikka kyllähän me muulloinkin käydään. Sain kokeilla uutta liiviäni. Olihan se hieno, mutta vatsan kohdasta vähän iso. Emäntä aikoo tehdä siitä paremman.

Harrastin lenkin aikana vähän laskemista. Tässä lenkin saldo:

askelia ainakin miljoona
jänisloikkia metsässä 100 kappaletta
lenkin kesto 50 minuttia
jouduin odottamaan emäntää 11 kertaa
jätin pisumerkkejä 8 kappaletta
autoja meni ohi 7 kappaletta
kaivoin 6 koloa
meinasin tukehtua 4 kertaa
oman lenkin pituus 2 kertaa pidempi kuin emännän
hihnassa kiinni 2 kertaa
vapaana 1 kertaa

Illalla käytiin vielä Tessun luona ja syötiin Tessun kanssa taas peuraa, se oli kyllä hyvää! Kun tultiin kotiin, jouduin nukkumaan suorana pötkönä, sillä vatsa oli niin täynnä!

Päivityksiä Nöpön luota

Arvatkaa, minne olen tullut! Tulimme eilen Nöpön luokse ja tällä kertaa olen nähnyt ja leikkinyt paljon Nöpön kanssa! Me ollaan vaanittu toisiamme ja oltu hippaa (minä olen aina se kiinniottaja). Illalla kävin saunassa, siellä oli kyllä tosi kuuma ja lähdin heti sieltä pois. Sen jälkeen kurkin vain saunan oven alta. Yöllä nukuttiin vierekkäin.

Tänään isäntäni ja emäntäni lähtivät taas jonnekin ja jäin Nöpön kanssa kahdestaan kotiin. Kun he tulivat takaisin, niillä oli taas muovipussi mukana ja siellä oli vaikka mitä kivaa! Sain uuden heijastinliivin, luun ja vinkulelun (se oli paras tuliainen!).

Sadepäivän puuhia

Nyt on todellinen syksy, tänään on satanut koko päivän vettä.

Aamupäivällä olin kotona emäntäni kanssa, käytiin ulkona vain kääntymässä, turkki siellä vain kastuu. Emännän kanssa touhusin kaikenlaista ja leikittiin. Sitten se lähti ja olin yksin kotona melkein pimeään saakka. Päivällä piilotin pari muroa sohvaan ja raahasin kaikki lelut olkkariin. Pemotin myös emännän pyykkikasan ja välillä nukuin pehmeissä paikoissa.

Isäntä ja emäntä tulivat kotiin, luulin jo, että ne olivat unohtaneet minut tänne! Syötiin hyvin ja leikittiin ja riehuttiin. Isäntä yritti opettaa minulle jotakin temppua, en vain ymmärtänyt, mitä. Emännän kanssa harjoiteltiin koppeja, olen niissä jo aika hyvä.

Yksi uusi lempipuuhani on tutkia aina välillä kotiin saapuvan muovikassin sisältö. Usein siellä ei ole mitään mielenkiintoista, joskus siellä on herkkuja minulle. Tänään sieltä löytyi Ceasaria, söin sen hotkien!

Yksi illan kohokohta on vielä jäljellä: sauna! Jos vain kuulenkin puhuttavan saunasta, menen odottamaan oven taakse. Yleensä olen lauteilla ensimmäisenä! Minulla on saunassa oma paikka, alimmalla rappusella, ylempänä on liian kuuma.

Oletko ratsastanut hevosella?

Oletkos sinä koskaan ratsastanut hevosella? Minä olen ratsastanut. Ratsastin toisella niistä hevosista, jotka asustaa siinä Tessun naapurissa. Se oli aika hauskaa. Siitä on olemassa videokin, mutta en viitsi laittaa sitä tänne nettiin, kun siinä näkyy minun lisäksi myös muitakin. Mutta isännälläni on se puhelimessa, voin siis halutessasi näyttää sen sinulle.

Tällä viikolla päästiin Lakun kanssa oikein tosi toimiin. Laku haistoi rappujen alle, ja se selvästi havaitsi siellä hiiren hajua! Laku tonki rappujen alla hetken ja sitten menin minäkin auttamaan. Eipä me mitään kiinni saatu, mutta selvästi siellä on ollut joku!

Metsässä on muuten jo todella syksyn näköistä. Tässä muutama kuva viimeisimmästä metsälenkistä. Nyt näet samalla, missä on minun mielestäni kiva juosta!

Tänään ei ole tavallinen päivä

Tänään on varmasti vuoden tärkein päivä. Ei, ei ole joulu. Ei, ei ole myöskään syntymäpäiväni. Vaan tänään on maailman eläinten päivä, siis jokaisen meidän eläimen päivä.

"Näinhän sen pitäisi olla. Vaikka kansainvälinen Maailman Eläinten päivä on 4.10., tarvitsee lemmikkisi huomioita ja virikkeitä joka päivä. Tee pitkästä lenkistä tai leikkihetkestä jokapäiväinen tapa. Kutsu eläinystäviä kylään ja puuhastelkaa yhdessä.

Ihmisillä on eläinten suhteen velvollisuuksia. Ja jos lemmikkisi saisi päättää, jokainen päivä olisi Maailman Eläinten päivä. Sinä taas voit päättää, että tästä päivästä lähtien niin olkoon.
(www.maailmanelaintenpaiva.fi)"

Me lemmikit emme ole siis vain koristeita tai tavaroita, jotka voi laittaa pois, kun ei kiinnosta. Me tarvitsemme hellyyttä ja huolenpitoa jokainen päivä. Minun emäntäni ja isäntäni osaavat sen, ruokaa on kipossa, leikimme joka päivä, saan hellyyttä, käymme lenkillä ja olemme joka päivä yhdessä.

Tavallinen päivä

Hyvin nukuttujen yöunien jälkeen kävin ulkona aamupisulla ja samalla huomasin, että ulkona näytti ihan maanantailta. Tiedossa siis tavallinen arkipäivä. Ulkoilun jälkeen painuin takaisin petiin, sillä aikaiset aamut eivät ole meitä koiria varten.

Päivällä kun heräilin, niin isäntä ja emäntä olivat jo lähteneet. Välillä vahdin ikkunasta kylän menoa, mutta eipä siellä mennyt mitään muutamaa mummoa enempää.

Olen keksinyt oman hauskan leikin (kannattaa kokeilla): olen säästänyt pieniä luun jämiä ja heittelen niitä ympärinsä ja otan ne kiinni. Täytyy olla varovainen, sillä kerran yksi meni sohvapöydän päälle, ja sitä ei saa sieltä takaisin helposti! Tätä leikkiä leikin taas tänään.

Emäntä tuli kotiin ja lähdimme Lakun ja Esterin luokse, Tyyne oli lähtenyt lomamatkalle Lappiin. Juostiin pihalla kuin aivan villit ja peloteltiin ohi kulkevaa koiraa. Sen jälkeen tosin jouduttiin sisälle, eikä päästy kunnon rottajahtiin Lakun kanssa. Harmi!

Kotiin tultuani jouduin luopumaan kahdesta rakkaasta lelustani: röhkijä-possusta ja vinku-pupusta. Ne olivat menneet jo niin rikki, että ne piti laittaa roskiin. Mutta saan joskus ehkä uudet lelut niiden tilalle, emäntä höpisi jotain sellaista. Viime viikollakin jouduin luopumaan vinku-virtahevosta, siitä kyllä tykkäsin tosi paljon.

Iltaa olen viettänyt leppoisasti isännän kanssa ja kohta käyn nukkumaan omaan petiin. Hyvää yötä!

ps. Haluiaisin tietää, mitä te muut teette päivän aikana, joten vastailkaahan tuohon minun tekemään kyselyyn!

Paljon rapsutusta ja paijausta

Tänään on ollut mukava päivä, meillä on käynyt paljon rapsuttajia. Ensin kävi dogsitter, se on mun koirakummi. Se paijaili ja rapsutteli mun kanssa ja taidettiin me leikkiäkin. Yhtäkkiä sain tutun hajun kuonooni, se tuli vaatehuoneesta. Odottelin jonkin aikaa oven takana, kunnes emäntä aukaisi oven. Hajuaistini ei pettänyt, minun virtaheponi oli siellä. En ymmärrä, miksi se oli mennyt sinne taas. Painin virtahevon kanssa ja leikin vielä vähän dogsitterin kanssa, ennen kuin se lähti.

Hetken pötköttelin sohvalla, ja ovikello soi uudestaan. Sielt tuli Nöpön rapsuttajat, mutta harmi, että ne olivat jättäneet Nöpön kotiin. Vuorotellen kaikki rapsuttivat ja silittelivät minua, onneksi olin eilen käynyt pesullä (se ei kuitenkaan ollut kivaa). Rapsuttajat kuitenkin lähtivät jo, minun puolestani ne olisivat voineet olla pitempään täällä minun seuranani.

Vielä päivän päätteeksi sain uuden herkkuluun, kyllä on ollut mukava päivä!

Kesämuistoja

Nöpöä katsomassa

Viime sunnuntaina lähdimme Nöpön luokse syntymäpäiville. Koko matkan ajan olin ihan innoissani, kuten kuvasta näkyy. Kun pääsimme Nöpön luokse, etsin koko talon läpi, mutten löytänyt Nöpöä. Välillä leikin leluillani ja välillä etsin Nöpöä, mutten löytänyt. Oli tosi tylsää, etten nähnyt Nöpöstä vilaustakaan. Vahingossa söin myös Nöpön ruuat.

Päivät tällä viikolla olen ollut yksin kotona, tavalliseen tapaan olen leikkinyt ja syönyt luita ja ehkä suurimman osan ajasta olen pötkötellyt eri paikoissa. Isännän tultua olemme nukkuneet vähän päiväunia.

Perjantaina minulla oli meno päällä, kun isäntä ja emäntä tulivat kotiin. Kävimme emännän kanssa yli tunnin metsälenkillä. Juoksin metsässä eteen ja taakse, haistelin ja kuuntelin. Lenkin loputtua olisin voinut tehdä vielä uuden lenkin, olin niin täynnä energiaa!

Virtahepo palasi takaisin perjantaina. Nyt en ottanut sen kanssa niin kovaa painimatsia, jottei se lähtisi taas, kun häviäisi. Jälleennäkemisen riemu oli suuri!

Mahtava voitto

Sillä aikaa, kun emäntä oli eilen poissa, päätin ottaa virtahevon kanssa kunnon painimatsin. Se oli aika kova vastus, piti painia ihan tosissaan. Voitin kuin voitinkin, kuten kuvasta näkyy. Ihmettelen vain, että painin aikana tuli talvi olkkariin, miten se on mahdollista, en huomannut mitään. Virtahepoakaan en ole tämän jälkeen nähnyt, taisi ottaa aika koville sen häviö!

Varmaan tästä voitosta johtuen olen tänään saanut herkkuruokaa, raakaa possua! Se kyllä häviää ruokakupista tosi nopeesti. Mun mielestä ruokakupin pitäis olla sellanen, että aina kun se tyhjenee, niin siihen pitäisi tulla lisää. Paitsi silloin kun kyseessä on murot.

Huomenna olen menossa pikkusiskoni Nöpön synttäreille. Laskeskelin tässä pienillä koiran aivoilla, että se alkaa kai olla vuoden vanha. En oikein vaan tiedä, mitä veisin lahjaksi. Tykkääköhän kissatkin luista?

Syksy on saapunut

Syksy on nyt tullut. Tiedän sen siitä, että eilen alkoi syyskuu ja sehän tarkoittaa ihan selvää syksyä. Tiedän sen myös siitä, että lehdet tippuu puista. Eilen Tessun kanssa otettiin syksy vastaan, ja innostuttiin ehkä vähän liikaa, sillä hetken päästä näytti jo ihan talvelta. Löydettiin terassilta tyyny ja ihan vahingossa ne sisustat levisi siihen pihalle, sen jälkeen näytti ihan lumiselta!

Tänään yritin ottaa pihalla lehtiä kiinni, ne kun juoksevat siellä kaikki ihan irrallaan ympärinsä. Se on hauskaa, jos löytää lehtikasan, sitä on kiva kaivella!

Ilmakin on viilentynyt, enää ei viitsi ottaa aurinkoa ulkona, nyt täytyy vain sisällä pötkötellä siellä, mihin aurinko paistaa. Täytyy alkaa myös kasvattamaan turkkia kylmiä ilmoja varten.

Tänään ajattelin vielä lähteä lenkille, haluaisin mennnä metsään haistelemaan, oliskos siellä jotain uusia hajuja.

Sitä ja tätä

Huh, onpas ollut viikko! Alkuviikon olen ollut vain emäntäni kanssa kotona, on ollut vähän tylsääkin. Torstaina oli hauskaa, sillä isäntäni tuli kotiin, olinkin jo odottanut meidän raisuja leikkejä! Tuo emäntä kun ei niitä osaa, se tykkää vain silitellä ja paijailla minua.

Torstai illalla lähdin Tessun luokse yökylään! Kivaa oli! Perjantaina tulin takaisin kotiin ja arvatkaa mitä, minua odotti uusi vinkulelu!! Vähän yli tunnin jaksoin yhtämittaisesti sitä pureskella, loppu vaiheessa se ei edes enää vinkunut, sillä siihen tuli vahingossa reikä.

Tänään olen viettänyt tavallista kotipäivää isännän ja emännän kanssa ja se on ollut oikein mukavaa!

Kuraiset tassunjäljet

Yök, taas se alkaa! Nimittäin jatkuvat vesisateet, en pidä niistä yhtään. Tassut kastuu, turkki kastuu ja vatsa kurastuu. Minun mielestä sadekelillä lenkkeily ja ulkoilu pitäisi kieltää kokonaan! Yleensä pistänkin jarrut heti päälle, kun näen, että siellä ulkona on märkää. Joskus on kuitenkin pakko sinne mennä. Ja sisälle tulo, sekään ei ole sen jälkeen mukavaa. Joutuu joko eteisessä kuivakseen tai oikein kuranen jos olen, niin joudun suihkuun. Ei ole kivaa.

Hoidossa

Eilen sunnuntaina emäntä vei minut jo heti aamusta Tessun luokse. Olin siellä koko päivän, juostiin ja leikitttiin Tessun kanssa. Kävi Tyyne ja Laku ja Esterikin siellä, ja oli kivaa! En malttanut millään nukkua koko päivänä.

Illalla emäntä tuli hakemaan minut, se oli ollut taas siellä paikassa, mistä saa muovipussin mukaan kun lähtee. Muovipussissa on yleensä jotain hyvää, eilen sieltä löytyi herkkupaloja mulle ja Tessulle. Kaiken huippu oli se, kun sieltä kassista löytyi myös kaksi luuta!!

Illalla kun mentiin kotiin, söin hyvin ja olisin vielä halunnut leikkiä, mutta kun emäntä ei leikkinyt minun kanssani, niin kävin nukkumaan. En löytänyt pehmeämpääkään paikkaa, joten jouduin tyytymään sohvaan ja viiteen tyynyyn.

Hiiren jälkiä

Tänään oltiin illalla Esterin, Tyynen ja Lakun luona. Heti alkajaisiksi saatiin kaikki omat luut, oli tosi hyvää! Oma luuni jäi hieman kesken, sillä Laku ei malttanut syödä luutaan ollenkaan vaan etsi hiiriä. Minäkin innostuin siitä puuhasta. Pitkään me kaivettiin ja haisteltiin ja kuopsuteltiin navetan päädyssä, kunnes löydettiin hiiren piilopaikka. Sitä kaivettiin ihan tosissamme vuorotellen. Yhtäkkiä sieltä tuli hiiri ulos ja minä sain sen kiinni ja laitoin siltä niskat nurin! Ensimmäinen hiireni! Siitä tuli kyllä Lakun kanssa vähän tappelua, että kumman se oli.

Päivän hyvän työn jälkeen mentiin Esterin kanssa saunaan. Ei me siellä kyllä kauaa viihdytty, kun tuli niin kuuma. Sen jälkeen käytiin pesulla. Nyt kotona on mukava käydä nukkumaan puhtaana.

Toiset lähtee, toiset jää

Eilen sain kuulla ikävän uutisen. Pikkuveljeni Nöpön (joo, se on kissa) kanssa asustanut Domino-pupu on kuollut. Domino oli jo aika vanha, yli 6-vuotias. Domino oli minusta aina kiinnostava, olisin halunnut leikkiä aina sen kanssa, kun kävimme Nöpön luona. Domino ei kylläkään ikinä oikein halunnut leikkiä minun kanssani.

Nöpöstä en ole tainnutkaan kertoa aiemmin. Nöpö muutti meille ihan pikkuisena, noin viiden viikon ikäisenä. Otin Nöpöstä heti pikkusiskon minulle, suostuin jakamaan rakkaimman leluni, virtahevon, Nöpön kanssa (kuva). Nöpö asui meillä viikon verran, mutta sinäkin aikana ehti tapahtua paljon. Me muun muassa katkaisimme jukkapalmun ja levitettiin sen mullat olkkariin. Välillä raahasin Nöpöä perässäni ja söin sen ruuat. Pitkään luulin Nöpöä pikkusiskokseni, kunnes se paljastuikin pikkuveljeksi. En olekkaan nähnyt Nöpöä pitkään aikaa, on jo ikävä.

Pitkä päivä yksin

Hoh hoh, tänään olen ollut melkein koko päivän yksin kotona. Aamulla emäntä lähti ja iltapäivällä tuli ja hetken päästä lähti taas uudelleen. Koetin kerjätä mukaan pääsyä, mutta ei se huolinut minua mukaansa.

Mutta kyllä kannatti odottaa, sillä emäntäni toi tuliaisia, niin kuin se lupasikin!
















On yksi harmituksen aihekin, Ikea ei enää myy meille koirille (eikä kissoille) enää mitään kivoja ja pehmoisia petejä, eikä ruokakippoja.

Ei enää possunluita!

Aina mulle on sanottu, ettei saa syödä kypsennettyjä possunluita eikä muitakaan. Eilen kuitenkin söin niitä Tessun ja Esterin kanssa. Ei olisi pitänyt. Tänään kakalla käydessä sattui paljon ja huusin, vertakin tuli vähän. Emäntä haki äkkiä apteekista jotakin parafiiniöljyä, jota se syötti minulle väkisin. Kyllä vatsa taitaa olla jo parempi, mutta enää en kypsiä luita syö!

(mutta raaka luu kyllä kelpaisi, slurpsis!)

Ruokaa!

Tänään oli hyvä päivä, emäntäni teki minulle paljon paljon ruokaa! Kuvasta näet, kuinka paljon sitä oikein tuli.

Ruokani on sovellus "yrjölän puurosta" (tuttu koiramaailmassa), tänään siihen tuli 1400g sika-nautajauhelihaa, 200g broilerin jauhelihaa (olisin halunnut tätä enemmän, mutta kaupassa ei ollut kuulemma enempää), reilusti puuroriisiä ja tummaa riisiä + lisukkeena juoksevaa rasvaa (ei se kyllä yhtään juossut).

Loppujen lopuksi valmista ruokaa oli 8 litraa, sillä pitäisi pärjätä taas muutama viikko!

Tassunjälkiä lenkkipolulla

Tämä päivä on alkanut eri tavalla kuin ennen. Juuri kun olin herännyt, emäntäni halusi lähteä kanssani lenkille. Olin heti innoissani ja valmiina lähtöön! Ilma oli sopiva lenkkeilyyn, ei ollut liian kuuma, kuten koko kesän on ollut. Ei kuumalla kelillä ole voinut käydä lenkillä, läähättäisin niin kovasti että varmaan sotkeutuisin omaan kieleeni!!

Yleensä käymme pienemmän lenkin ja matkalla yritinkin kääntyä sinne päin. Mutta tänään suuntasimmekin isommalle lenkille. Se on mukava lenkki, vain alku- ja loppulenkin ajan joudun olemaan kiinni narussa. Pienillä hiekka- ja metsäteillä ja tietysti metsäpoluilla saan juosta aivan vapaana, se on kivaa!

Tämän lenkkipolun varrella on uimalätäkkö ja juoksinkin sinne suurella vauhdilla. Mutta höh, se olikin kuivunut. Yritin kaivaa sen hiekkapohjaa, mutten ehtinyt kaivamaan kauaa, kun jatkoimme matkaa. Matkalla kävin nuuskimassa kaikkia aiemmin kaivamiani koloja, niitä kaivoin silloin viimeksi mustikkareissulla. Söin pari mustikkaakin.

Kyllä lenkki metsässä on mukavaa, on kiva haistella metsän hajuja ja kuunnella metsän ääniä! Lenkin jälkeen söin hyvin ja seuraavaksi suuntaan jonnekin pehmeään paikkaan nukkumaan kunnon päiväunet!

Viikonloppu jälkiä

Tämä viikko on mennyt hyvin tavalliseen tapaan. Päivisin olen ollut yksin kotona, olen nukkunut ja syönyt luita. Kun muut tulevat kotiin niin päivän aikana varastoitunut energia pääsee purkautumaan! Haluaisin aina kovasti leikkiä ja riehua, mutta isäntäväki ei aina innostu yhtä paljon kuin minä. Se on kuitenkin ollut kivaa, että olen päässyt leikkimään Tyynen ja Lakun kanssa! Esteri on enemmän katsonut sivusta, sillä on ne lapsukaiset hoidettavanaan. Viikon päästä nekin lähtevät jo uusiin koteihin, vähän tulee ikävä, sillä niiden menoa on ollut hauskaa seurata.

Viikonloppuna olemme olleet taas veneilemässä. En taaskaan tykännyt matkustamisesta, tärisin vain lattialla. Perillä oli mukavampaa, oli useita rapsuttajia ja sain herkkuruokaa mukaan, Ceasaria. Kierrettiin katsomassa saaren nähtävyydet ja pääsin vartiointitornista näkemään pitkälle ulapalle. Korkea paikka ei yhtään pelottanut! Tällä kertaa en päässyt yhtään uimaan, sillä siellä ei ollut mitään uimarantaa enkä uskalla hypätä veneen uimatasolta uimaan. Muutenkin vedessä oli sinilevää, yök.

Oli taas kuitenkin mukavaa palata kotiin omaan petiin ja omien lelujen luokse, ne kun olivat kotona aivan yksin poissa ollessani.

Mustikkaisia tassunjälkiä

Maanantai iltana kävimme mustikkametsässä, se on siinä tutun lenkkipolun vieressä. Mustikoita oli valtavasti ja ne oli hyviä. Minun mielestä mustikoita on kivointa syödä juuri siitä puskasta, missä isäntä tai emäntä niitä keräilee. Sain myös sinisiä jälkiä valkoiseen turkkiini.

Metsästä lähdimme Tessun luokse. Taas painittiin ja juostiin ja leikittiin Tessun kanssa. Myöhemmin illalla myös Amalia-kissanpentu tuli Tessun luokse kyläilemään. Jotkut koirat tykkää kiusata kissoja, mutta minä tykkään leikkiä niiden kanssa. Amaliakin tykkäsi leikkiä minun kanssa tai oikeastaan minun häntäni kanssa. Viimeksi, kun näin Amalian, se oli tosi pikkuinen. Nyt se oli kasvanut jos paljon, vaikka pikkuinen se oli vieläkin.

Märkiä jälkiä

Eilen kävimme suuren poppoon kanssa veneilemässä. Itse en juurikaan välitä veneellä matkustamisesta, mutta määränpäässä on usein mukavaa. Eilenkin pääsin tutkailemaan tuttuja maisemia ja tietenkin uimaan. Viime kesänä en pitänyt uimisesta, mutta tänä kesänä se on ollut hauskaa, varsinkin näillä kuumilla ilmoilla.

Jostain syystä en saanut mennä yleiselle uimarannalle. Se olisi ollut tosi houkutteleva, paljon kaivettavaa hiekkaa! Jouduin siis tyytymään uimiseen vähän kauempana tästä rannasta. Kallioisella rannalla oman haasteensa toi kallion liukkaus, en meinannut päästä ylös ja tuntui kuin olisi juossut juoksumatolla. Siitä huolimatta uiminen oli tosi hauskaa, kävin kastelemassa turkkini moneen kertaan. Uimisen jälkeen on myös hauskaa pyöriä maassa, varsinkin hiekassa! Jostain syystä sen jälkeen joutuu aina uudestaan mennä uimaan.

Uinnin jälkeen viluttaa ja tulee väsy.

Tänään ei saa jättää tassunjälkiä!

Tänään on taas sellainen päivä, että emäntä ei pidä tassunjälkien jättämisestä. Se heiluu täällä imurin ja rättien kanssa. Kuulemma mun karvoja löytyy joka paikasta, vaikka en mä niitä ihan kaikkialle oo ravistellut. Sohvan alta niitä kuulemma löytyy paljon, en kyllä tiedä miksi. Enhän mä sinne edes mahdu, saatikka että mahtuisin sinne niitä ravistelemaan. Yritän seurata yleensä imurointia kauempaa, mutta se imuri on aika arvaamaton, se voi vaihtaa suuntaa ihan yhtäkkiä. Joskus se imuri on vieny myös mun sukkia, se ei ole kivaa.

Syy tähän siivouspäivään on se, että meille tulee vieraita viikonlopuksi. Vieraat ovat mulle tuttuja ja mieluisia, aina löytyy joku joka rapsuttaa tai silittää tai leikkii mun kanssa. :)

Tassunjälkiä joka paikassa

Yleensä aamupäivät kotona on hiljaisia, en viitsi tehdä juuri mitään, nukkuminen onkin aamupäivien puuhaa. Eilisen aamupäivän vietinkin tällä tavalla rauhallisesti. Pedistäni löysin kuitenkin yhden possunkorvan, siirsin sen parempaan piiloon sohvan ja sohvatyynyn väliin.

Iltapäivällä kävimme emännän kanssa metsässä. Matka taittui polkupyörällä, itse istuin korissa. Metsässä haistelin ja tongin kaikkia koloja, siellä oli niin paljon kaikkea uutta. En ollut käynyt siellä ennen, vaikka se olikin tutun lenkkipolun varrella. Emäntä kantoi mukanaan jotain ämpäriä, luuli kai löytävänsä sieltä metsästä jotain marjoja.

Illalla käytiin moikkaamassa mun koirakavereita, nyt niitä oli paikalla kaikkiaan viisi kappaletta. Tai ei niistä mun frendejä ole oikeastaan kun vaan Tessu ja Laku. Esterin ja sen muksujen Hillan ja Elviksen kanssa en tule oikein juttuun.

Tessun kanssa me ollaan lähes saman ikäisiä, ollaan aina oltu hyviä kavereita keskenään. Tessun kanssa leikitään melkein joka päivä.

Silloin pentuna Laku oli vähän pelottava, kun se oli jo niin iso, vaikka se ei olekaan meitä paljon vanhempi. Enää ei pelota, Lakun kanssa on kivaa juosta pihalla ja leikkiä. Laku on siitä huipputyyppi, että se tietää, missä on parhaat metsästyspaikat, eli mistä vois löytää hiiriä tai rottia.

Ensimmäinen tassunjälki

Tänään vietän tavallista arkipäivää. Päiväni kuluu nukkumalla, leikkimällä, ulkoilulla ja tietysti vahtimalla. Olohuoneen ikkunasta on hyvä seurata kylän menoa, ja tarpeen tullen varoitan omistajia oudoista kulkijoista ja kaikista koirista. Säännöllisin väliajoin käyn tarkistamassa, jos orava sattuisi olemaan ikkunan toisella puolella, se täytyisi saada kiinni!

Ulkona on kiva haistella ohi kulkeneiden koirien jättämiä viestejä. Naapureitakin täytyy käydä välillä tervehtimässä. Valppaana täytyy kuitenkin olla, sillä frisbee voi lentää hetkenä minä hyvänsä, se on otettava välittömästi kiinni! Se onkin lempi leluni ulkona.

Nyt haluaisin lähteä tekemään kylälle tarkastuskierroksen. Jatketaan kertomuksia siis myöhemmin!