Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nana. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nana. Näytä kaikki tekstit

torstai 31. lokakuuta 2013

Mocan luona kylässä

Heippa!

Pari viikkoa sitten me tehtiin kyläreissu Mimmin kanssa. Meinattiin ensin lähteä ihan kahdestaan reissuun, mutta sitten me päätettiin turvata ruoka-asiat ja otettiin emäntä mukaan. Lähdettiin siis kolmestaan Mocan ja Nöpön luokse. 

Matka oli pitkä mutta en minä silti malttanut alkaa nukkumaan, sen sijaan Mimmi tuhisi omassa boksissaan jo heti kotipihan jälkeen. Ajomatka kesti kaksi tuntia ja kun viimein käännyttiin asfalttitieltä hiekkatielle, aloin pitää omaa lauluani "minä tiedän missä me ollaan". Minun mielestäni asia on tärkeä ilmoittaa, mutta aina isäntä tai emäntä käskee olla hiljaa, en ymmärrä.

Moccaa olimme nähneet viimeksi kesällä, kun Mocca vieraili palvelusväkensä kanssa meidän veneellä. Siitä oli siis aikaa. Mimmille tämä oli ensimmäinen vierailu siskonsa luona ja oikeastaan tämä oli myös minulle ensimmäinen vierailu tyttäreni luona, vaikka minä olin käynyt siellä jo monesti aiemmin katsomassa Nöpö-kissaa. 

Nana, Mimmi ja Mocca
Oltimme Mimmin kanssa lähes kateudesta vihreitä, sillä Mocalla on tosi iso piha, on mäkeä ja tasaista, kivikkoja, nurmikkoa, terassia ja kuraoja. Kyllä siellä kelpaa russelin temmeltää!
"Kato, Mocca, näin kaivetaan!"
Mocca
Kumpi äiti, kumpi tytär?
Ja taas Mocca.
Ja jos Mocalle ei temmeltäminen omalla pihalla riitä, sillä on myös metsässä oma polku. Polku lähtee pihalta ja käy joenrannassa. Siellä polulla oli kunnon rallimaasto, otettiin siellä juoksukisoja ja hypittiin vaihtelevassa maastossa.
Mimmi ja Mocca joenrannassa.
Mocca
Sipisupisipi.

Mimmi
Syysterkuin,
Nana ja Mimmi

tiistai 24. syyskuuta 2013

Ompelua ja apureita

Olen viime aikoina joutunut nukkumaan isännän ja emännän makuuhuoneessa ilman omaa petiä. Olen nukkunut välillä tyynyjen päällä ja välillä päiväpeittoon kääriytyneenä. No eihän isäntä ja emäntä siitä tietenkään tykkää, sillä kuulemma tyynyt ja päiväpeitto eivät pysy puhtaina. Eihän se tietenkään  minun vikani ole, ettei minulla ole ollut parempaa nukkumapaikkaa.

Pari päivää sitten emäntä kaivoi jostakin laatikosta luufleecekankaan. Mietin ensin, että mistä se onkaan niin tutunnäköinen, kunnes muistin, että äitiyspakkauksesta sain sen viime talvena. Ja seuraavaksi emäntä otti mittanauhan ja sakset. Mitä tässä tapahtuu? Mimmi oli minun kannasi ihmettelemässä tapahtumia.Välillä Mimmi seurasi tapahtumia aivan lähietäisyydeltä, luufleecen päältä.
Apurit, jotka eivät koskaan ole tiellä.
Hetken kuluttua luufleece ja musta kangas olivat palasina. Seuraavaksi emäntä siirtyi ompelukoneen viereen. Se on minulle tuttu laite, emäntä tekee sillä aina silloin tällöin jotain. Mimmille ompelukone oli vielä uusi tuttavuus, vaikka ei se siitä mitään meinannut. Viimein palat yhdistyivät ja huomasin, että nyt se muistuttaa petiä - tosin vielä ilman täytteitä. Mimmi ja minä olimme tietenkin apureina myös täyttöpuuhissa, Mimmi jälleen kerran juuri siellä missä tapahtui.

Ja vihdoin siitä tuli valmis. Emäntä sanoi, että se on minulle - Mimmillä kun on jo peti makuuhuoneesssa. Peti on kyllä niin suuri, että Mimmi voi tulla vaikka viereeni nukkumaan, olemme siinä jo muutamana iltana vierekkäin nukkuneet.

Seuraavaksi tietenkin poseerauskuvia uudessa pedissä:
Me mahdutaan tähän näin päin.
Ja näin päin.
Mimmi kuuli sanan "nakki".
Mimmi ei vielä oikein hallitse tätä poseerausta.
No niin, tässä on malliposeeraus. Olemme tästä palkkamme ansainneet!
 Än, yy, tee, nyt! Petipaini alkaa!
Uusi peti villitsee!
Riemua!
Hei, me pudottiin pedistä!
Takajalkapotku.
Toivottavasti tässä uudessa pedissä tulee ensiyönä hyvät unet!

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013