Rauhallista joulua!

Paketointia

Shh. Tämä on salaista, älä kerro tästä isännälleni.

Kävin tällä viikolla jouluostoksilla emännän kanssa. Otin emännän mukaan, koska en osaa käyttää vielä rahaa, se ei tahdo pysyä tassuissani. Eikä tuo paikallinen pankki myönnä minulle pankkikorttia, vaikka niillä on sellaisia kortteja, missä on koiran kuva.

No, takaisin asiaan. Eräästä nimeltä mainitsemattomasta kaupasta ostin isännälle lahjan. En kerro, mikä se on, jos sinä kuitenkin sen kerrot isännälle. En oikein tiedä, oliko se kallis vai halpa, kun en minä niistä numeroistakaan oikein ymmärrä. Mutta hyvä se on, toivottavasti isäntä pitää siitä.

Kotiin päästyäni aloin paketoimaan ja ei se ollutkaan niin helppoa kuin miltä se näyttää.

Paperi päällä, seuraavaksi nauha.

Miten se nyt menikään...

Noin, hieno tuli!

Sitten vielä pakettikortti.

Valmis lahja pukinkonttiin vietäväksi.

Jouluvalmistelut alkavat olemaan täällä jo pitkällä. Huomenna vielä leivomme emännän kanssa lihapullia ja minulle keitämme koiranruokaa. Toivottavasti emäntä ei tällä kertaa laita joukkoon herneitä, en tykkää niistä ollenkaan. Jätän aina herneet ruokakipon pohjalle. Samoin kuin rusinat maksalaatikosta. Ja porkkanaviipaleet. Ja myös parsakaalin palat. Jos ruokakupissa olisi herneiden tilalla lihapullia, söisin ne kyllä.

Kuva-arvoitus

Löydätkö minut kuvasta?

Missä Nana?

Joulua odotellessa

Heipä hei,

taas on päässyt aikaa vierähtämään viime kerrasta. Olen silti tehnyt kaikenlaisia koiruuksia, en ole kokonaan mihinkään kadonnut.

Viime viikolla teimme joulusiivousta. Minä vein pedit ja peitot ulos tuulettumaan. Sitten pakkasin kaikki ylimääräiset leluni pussiin ja pussi vietiin vaatehuoneeseen. Rikkinäiset lelut heitin roskiin. Kun pedit olivat tuulettuneet tarpeeksi, vein toisen niistä keittiöön omalle paikalleen, jossa se on ollut jo siitä lähtien, kun minä muutin tänne asumaan. Toisen pedin paikkaa vähän vaihdoin, siirsin sen olohuoneen toiseen nurkkaan. Vanhassa nurkassa oli kylmä, ulko-oven vieressä vetää kovin näin talvella. Tänne vanhaan nurkkaan laitoin joulun tunnelmaa:

Joulukoira

Tänne meillepäin on satanut ihan hirvittävästi lunta! Se ei minua kuitenkaan haittaa, sillä pidän lumesta todella paljon. Lumessa on kiva kaivella ja seurailla jälkiä. Meidän pihalla on nyt noin russelin verran lunta:

Russelin verran lunta.

Tärkeää!
Varoitus energiapurkauksista. Jos on liian monta päivää sisällä tekemättä mitään ja kun pääsee ulos, voi tulla energiapurkaus. Energiapurkaus on vaaraton ja hetkellinen olotila. Energian purkaus menee usein ohi nopeasti. Ne, jotka eivät ole ennen nähneet energiapurkausta saattavat pelästyä sellaisen kohdatessaan. Tässä kuva energiapurkauksesta:

Energiapurkaus on vaaraton ja ohi menevä olotila.

Ulkoasun päivitys

No niin, nyt on blogin ulkoasu näköisemme!

Pehmoinen peti

Taustalla on kuva emännän tekemästä kankaasta, josta hän ompeli minulle pedin pari vuotta sitten. Peti oli emännän yksi kurssityö siellä yliopistossa. Peti on vieläkin ehjä ja pehmoinen!

Viiksikarvat värisee

Jännittää

Viiksikarvani värisevät. Se ei kyllä johdu enää halloweenista vaan jostain muusta. Olen aistinut ilmassa jotain outoa jo viime viikolla ja nyt tunne on voimistunut. Jotain on tapahtumassa. Viiksikarvat värisevät ja vatsassa pyörii perhosia.

Hauskaa halloweenia!

Pelottaako?

Viime viikolla oli halloween. Halloweenia vietetään lokakuun viimeisenä päivänä eli samana päivänä kuin Nöpön yhdellä rapsuttajalla on syntymäpäivä. En tiedä, mahtaako ne liittyä jotenkin toisiinsa. No, kuitenkin halloweeniin kuuluu kierrellä talosta taloon ja kysellä karkki vai kepponen. En saanut lupaa lähteä kiertelemään yksin naapurustoon, joten jäin kotiin pelottelemaan isäntää ja emäntää. Minulla oli tämä hieno hattu päässäni, siinä roikkuu rotta ja lepakko. Ja koska me koirat emme saisi syödä karkkia ja lisäksi pidän enemmän herkuista, kysyin isännältä ja emännältä herkku vai kepponen. Ja koska en herkkua saanut...

Kepponen

Postia minulle!

Heippa taas pitkästä aikaa!
En ole ehtinyt tänne kirjoittelemaan, koska emäntä on ollut niin kiireinen enkä ole häntä viitsinyt vaivata tämän blogin takia. Mutta nyt tänä aamuna emännällä oli aikaa tulla tänne minun kanssani. Heti ensimmäiseksi täytyy näyttää teille kuvia. Mutta mitä tapahtui ennen näitä kuvia? No, osallistuttiin emännän kanssa Kipan pajalla olleeseen arvontaan ja hyvän mielen välitys -juttuun ja voi sentään, onni potkaisi meitä! Postilaatikkoon putosi paketti. Avasimme sen emännän kanssa ja voi mikä riemu siitä syntyikään! Olin aivan innoissani uusista hienoista leluista! Ensimmäisessä kuvassa on Kipan itsensä tekemä pehmoleluluu, se oli aivan tosi hieno! Ja on siis edelleenkin, en ole sitä rikkonut. Toisessa kuvassa on rotta, tämä on nykyisin lempiretuutusleluni. Kiitos Kipa ja karvakamut!

Tää on kiva!

Mut mikäs tää on?

Ja vielä Nöpölle terveiset, pistä ruokakuppiisi paljon herkkuja, minä olen tulossa!

Nöpö ihan pikkuisena, vielä kun se asui meillä. Nyt Nöpö on jo paaaaaljon isompi!

Graduapulainen

Emäntä tekee gradua (ei, älkää kysykö minulta, en tiedä mikä se on), hän on tehnyt sitä jo koko kesän. Koska sen tekeminen kestää ja kestää, emmekä siksi pääse niin usein lenkille, päätin vähän auttaa.

Graduapulainen

Kirjoitin graduun kuusi riviä toivomuslistaa: uusia lihaisia luita, kanakierteitä ja nakkeja. Uusia vinkuleluja, sillä vanhat alkavat olla rikki. Viisi riviä kirjoitin tavallisesta päivästäni. Kaksi riviä kirjoitin pehmoisista sohvatyynyistä. Lisäsin kuvan itsestäni nukkumassa pehmeiden sohvatyynyjen päällä:

Vain viisi pehmeää tyynyä riittää

Kuvassa on meidän vanha sohva. Se oli kyllä mielestäni parempi, sillä se oli pehmeä ja siitä näki paremmin ulos. Lisäsin tämän huomion myös graduun. Yhden sivullisen tassuttelin vain näppäimistöllä. Osan otin kyllä sitten pois, sillä se ei näyttänyt hyvältä. Kirjoitin tilalle kaikkien tuntemieni koirien nimet: Tyyne, Tessu... Loppuun laitoin vielä kaikkien tuttujen kissojenkin nimet, ja siitä tuli kyllä aika pitkä, sillä Tyynen perheen Osku-kissalla oli niin monta nimeä.

Ja kun olin valmis, painoin tallenna-kuvaketta (olen nähnyt emännän painavan sitä). Ole hyvä, emäntä! :)

Luolailua

Toissa viikolla kävin jännittävässä paikassa. Menimme sinne autolla, eikä sinne ollut pitkä matka. Paikan päällä menimme navettaan. Navettaan oli rakennettu jokin puinen hökkeli, ihmettelin, että mikä se on. Kuulin, että ihmiset kutsuivat sitä keinoluolaksi.

Tutustumassa keinoluolaan

Keinoluolan sisällä oli kettu! En ollut aiemmin tavannut kettua, joten pelkäsin sitä vähän, enkä uskaltanut mennä keinoluolan sisälle. Pääsin kuitenkin tutustumaan kettuun, sillä paikan omistaja päästi yhden ketun huoneeseen vapaaksi. Voi pojat, minä juoksin sen perässä ja haukuin, kiinni en sitä saanut.

Kettujahdissa

Kun olin hetken juossut ketun perässä, menin keinoluolaan katsomaan sitä toista kettua. Kyllä minä silti vielä vähän sitä pelkäsin. Myöhemmin kuulin isännän ja emännän puhuvan, että pääsen sinne vielä joskus toistekin. En vielä tiedä, koska.

Uusia tuttavuuksia

Olen päässyt viime aikoina tutustumaan kahteen uuteen koirakaveriin. Toinen koirakaveri on Elma, kiinanharjakoira. Elmalla on musta turkki ja valkoinen hännänpää. Ja on sitä valkoista vähän muuallakin. Elma on vielä tosi pieni, noin 2kk vanha.Elmasta tuli Tyynen ja Ekin pikkusisko.

Elman kurkistus

Elma, kiinanharjakoira

Toinen uusi tuttavuus on Rölli, saksanmetsästysterrieri. Rölli muistuttaa kovasti Lakua. Rölli oli kyllä todella komea miehenalku! Ikää Röllillä on n. 4kk.Vaikka Rölli on vielä nuori, se on jo minun kokoinen!

Rölli, saksanmetsästysterrieri

Tässä vielä muistelukuva Lakusta

Laku ja Nana, kesä 2011

Syksyn karvasienisatoa

Karvasieni. Yleinen syksyllä, talvella ja keväällä.

Se on syksy taas ja on aika alkaa kerätä karvasienisatoa. Ensimmäinen löytyikin eilen takapihalta. 

Huh, miten karvapeite voikaan tietää, että syyskuu alkoi. Olihan tässä jo taas jopa kolme kuukautta aikaa nauttia siitä, että karvasieniä ei löytynyt! Eikä sen puoleen karvapalloja, karvatuppoja tai irtokarvojakaan. Emäntä ei ollut karvasienilöydöksestä iloinen, jotain se mutisi, että pian niitä löytyy myös sisältä joka paikasta.

Kesäloma

Nyt on vihdoin kaikki kuvat tietokoneella ja on aika aloittaa matkakertomus kesälomasta.

Eli viimeksi kerroin teille, että lähdimme Tessun mökille Lappiin. Olin elämäni ensimmäistä kertaa niin pitkällä matkalla, automatka kesti vaikka kuinka kauan. Posiolle päästyämme olikin mukavaa temmeltää ja kävimmekin heti ensimmäisenä iltana lenkillä. Kävelimme alas laskettelurinnettä, jossa isäntä ja emäntä ovat kuulemma joskus lumilaudoilla laskeneet. Rinne oli minun mielestäni aikamoinen viidakko, en kyllä ymmärrä mitä hauskaa sitä on laskea alas.

Posion maisemaa

Laskettelurinne

Täällä minä olen!

Täältä tullaan!

Läpi heinien

Sääsket pääsivät syömään minun ja Tessun vatsat inhottavasti, vaaleat vatsamme olivat aivan punaiset. Onneksi punaisuus helpotti yön aikana. Tämän jälkeen emme saaneetkaan olla ihan mielin määrin ulkoilemassa. Ja voi, minulla oli kaiken lisäksi vielä juoksuhousut!

Sääskien puremat

Maisema mökin ikkunasta

Ja lomaan liittyy tietysti myös veneily Saaristomerellä. Muutaman kerran kävimme lomalla merellä, säät eivät oikein suosineet meitä. Tässä kuvia Keistiöstä. Yhtenä aamuna isäntä sai aamupalansa syötyä ja meni ulos. Emäntä jatkoi vielä syömistään ja minä päätin pitää sitten emännälle vähän aamupalaseuraa. Kahvia en kyllä saanut.

Aamupalaseuraneiti

Keistiön rannalta on kauniit näkymät.

Rannalla ollessamme huomasin, että heinän korsi oli joutunut mereen. Se vaikutti hätääntyneeltä, joten kävin pelastamassa sen. Ja aina kun pääsin rannalle takaisin, isäntä heitti sen sinne uudestaan ja minä kävin hakemassa sen pois. Olen aikamoinen uimapeto, tykkään uida tosi paljon!

Onko vesi kylmää?

Uimamaisteri

Liukkaita kiviä pitkin ylös

Joka veneilykerran jälkeen olen päässyt käymään rannassakin uimassa, jotta minulla olisi vähän viileämpi kuumassa autossa. Uinnin jälkeen jää märät tassunjäljet asfaltille.

Tassunjälkiä

Loma ei ole mitään ellei olla myös Tyynen ja Ekin luona. Heidän isäntäperheen viisivuotias poika on oikea koirakuiskaaja, hän aina leikkii ja touhuaa meidän kanssa. Yhtenä päivänä koirakuiskaaja vei meidät reggaerekkaan! Herkuteltiin siellä koiranmuroilla ja meillä oli hauskaa!

Reggaerekka - Nana, Tyyne ja Eki

Löysin koirakuiskaajan taskun, missä hän piti koiranmuroja. Kävin hakemassa muroja suoraan sieltä!

Taskuvaras ja Tyyne

Etsi hunksi -arvonta!

Seuraamani blogin hunksi on mennyt piiloon. Löydätkö sinä?

ps. Kesäloma-päivitys tulossa pian!

Matkapäivitys

Moikka kaikki!
Ollaan lähdetty isännän ja emännän kanssa sunnuntaina pitkälle matkalle. Ajomatka kesti kauan, nukuin melkein koko matkan. Määränpäänä oli Tessun mökki Lapissa ja Tessu odotti meitä siellä jo! En ollut ennen käynyt täällä, mutta isäntä ja emäntä ovat käyneet täällä kaksi kertaa aiemmin. Emäntä on kertonut minulle paljon poroista, mutta en ole niitä vielä nähnyt, ne eivät kai uskalla tulla tänne mökin pihalle, kun me Tessun kanssa ollaan täällä. Mäkäräiset ovat kyllä löytäneet minut ja Tessun, omistajamme pelästyivätkin kovasti, kun mahamme olivat aivan punaiset! Nyt jatkamme Tessun kanssa lomailua täällä pohjoisessa, enemmän matkasta ja kuvia luvassa matkan jälkeen!

Puutarhatöitä

Eilen emännän kanssa tehtiin vähän puutarhatöitä meidän rivitalon etupihalla. Naapurin setä kiskoi aamupäivällä rikkaruohot ja heinikot talon seinustalta omalta kohdaltaan, joten meidän oli tehtävä sama työ iltapäivällä myös meidän asunnon kohdalta. Heinikkoa ja kaiken maailman kasveja oli päässyt kasvamaan siihen ihan hirveän paljon! Emäntä kiskoi kasvit irti ja minä kaivoin niiden juuret ylös. Välillä emäntä näytti, että mistä kohdasta täytyy kaivaa. No, minä kaivoin ja kun juuri tuli tarpeeksi näkyviin, kiskoin sen irti. Emäntä kehui minua silloin kovasti :)

Kaivuri

Rikkaruohot ja minä

Emäntä linjoilla

Heipä hei!
Olen lisännyt itseni tänne myös kirjoittajaksi, jottei aina tarvitse ottaa tuota karvakuonoa mukaan kirjoituspuuhiin. Voin myös kirjoitella välillä muitakin kuin koiriin liittyviä juttuja ja tietysti paljon kuitenkin koiramaailmaan liittyviä juttuja.

Eilen tulikin mieleeni ensimmäinen koiramainen juttu mieleen, kun olimme Nanan kanssa lenkillä. Opiskelen luokanopettajaksi ja viime talvena opiskelimme muksuoppia. Saimme tehtäväksi myös miettiä itsellemme taidon, jota harjoittelimme. Seuraavaksi siis työni ja jep, yliopistossa tehdään tämänlaisiakin töitä, kieli poskella ;D

1. Ongelma
Laiskistunut koiran emäntä, kiireessä ja väsymyksessä koiran ulkoiluttamiseksi on riittänyt koiran päästäminen ovesta ulos, mikä ei tietystikään riitä aikuiselle ja aktiiviselle koiralle. Ajattelu "mennään sitten huomenna pitkälle lenkille".

2. Opittava taito
Lenkille lähtemisen taito.

3. Taidon hyödyt
Tarvitseeko hyödyistä edes puhua, kun tämän asian pitäisi olla itsestään selvä koiran omistajalle. No hyötynä koira saa purettua energiaansa ja haisteltua hajuja, joita koirakaverit on lenkkipolun varrelle jättänyt. Lisäksi emäntä saa liikuntaa, mikä ei ole lainkaan pahitteeksi.

4. Taidon nimeäminen
Pakko-päästä-peltotielle. Nimi tulee mukavasta lenkistä, jossa kuljetaan traktoritietä pellonpoikki, jossa on idyllinen maalaismaisema.

5. Voimaolento
Hopeanuoli

6. Kannustajat
Hmm.. Minä itse?

7. Onnistumisen tukeminen
Tiedän onnistuvani jo siinä vaiheessa, kun otan esiin hihnan ja pannan, koira on niin innostunut, että jo pelkkä lähdön tekeminen palkitsee.

8. Juhlistaminen
Lenkin jälkeen mennään saunaan koko porukalla.

9. Taidon näyttäminen
Se, että voi lähteä lenkille ilman, että kukaan asiasta vihjaa ja itsellekin tulee olo, että voitaisiin mennä lenkille.

10. Taidon julkistaminen
Taito voidaan julkistaa joskus myöhemmin, kun siitä on muodostunut päivittäinen tapa.

11. Taitoa harjoitellaan
Päivittäin, kunnes siitä tulee tapa.

12. Taidosta muistutetaan
Yritän muistaa taidon itse, mutta myös koira on hyvä muistuttaja, se tulee jossain vaiheessa iltaa tuijottamaan minua ja heiluttaa häntää, silloin tiedän, että jotain on tehtävä.

13. Oppimisen juhlistus
Kun taidosta tulee tapa, voidaan pitää koirakekkerit, jonne kutsutaan kaikki koirakaverit ja tietysti niiden emännät.

14. Taidon opetus eteenpäin
Kannustetaan muitakin koiranomistajia liikkeelle, jos samanlaista laiskuutta ilmenee lähipiirissä.

15. Seuraava taito
Itsehillintä kaupan karkkihyllyllä.

Harmi, koirakekkerit ovat kyllä jääneet pitämättä.

Laiskaakin laiskempi emäntä

Olen emännälleni kiukkuinen, sillä hän on laiska. Olisin halunnut tulla kertomaan teille monenmoisia juttuja, mutta kirjoittaminen ei näillä minun tassuillani oikein onnistu. Ja emänätä on siis ollut niin laiska, ettei hän ole tullut minun kanssa kirjoittamaan. Mur.

Mutta asiaan, kerrotaan nyt kaikki, mitä minun sydämelläni on, kun tuo emäntä nyt kerran tuli minun kanssani kirjoittelemaan.

Aloitetaan pelastusliiveistä. Olemme kesäkuun alussa laittaneet venettä kuntoon ja emäntä sitten kokeili päälleni pelastusliivejä. Mutta mitä ihmettä, ne olivat käyneet pieniksi, rinnanympärykseni on päässyt kasvamaan liian suureksi. Oli siis hommattava uudet liivit. Juuri sopivasti posti toikin Koiramme-lehden, siellä välissä tulee aina lehti myös meille koirille - Musti ja Mirri-kuvasto. Selailin kuvastoa ja siellä oli hienot Hurtta-merkkiset liivit, aikaisemmatkin pelastusliivini ovat olleet Hurtta-merkkisiä.

Mainoksen uhri - ihanat Hurtta-pelastusliivit odottavat ostaajansa!

Pian posti toikin meille uudet pelastusliivit, ne olivat onneksi minulle sopivat.

Uudet Hurtta-pelastusliivit

Emäntä on ahkerasti puurtanut gradunsa parissa koko kesäkuun niin ajattelin olla välillä myös avuksi. Ajattelin hoitaa ruokapuolen, jotta emännällä on enemmän aikaa keskittyä kirjoittamiseen. Laitoin takapihalle pallogrillin pystyyn ja aloin grillailemaan meille nakkeja, yksi minulle ja yksi emännälle.

Russelin kokoinen pallogrilli

Hyvä tuoksu leijailee ilmassa

Eivät taida olla vielä valmiita

Valppaana täytyy olla, tämä on tarkkaa puuhaa

Maistuu hyvälle

Nam!

Juhannuksena sitten lähdimme ensimmäistä kertaa veneilemään. Alkuun taas vähän jännitti ja emäntä pyysi viereensä istumaan. Menin hetkeksi, mutta palasin isännän jalkoihin, sillä siellä on minun paikkani ajon aikana, en osaa olla enää muualla. Enkä minä tärissyt yhtään, vapina johtui ihan varmasti vain uuden moottorin aiheuttamasta resonoinnista.

Kapteeni Nana

Vaikka heti ei uskoisikaan, että välillä vähän vapisen veneen kyydissä, olen kuitenkin veneemme kapteeni, ainakin siis silloin kun olemme rannassa.

Juhannus meni mukavasti, Tessun kanssa oltiin taas samoissa paikoissa ja kivaa oli! Kävimme myös meressä uimassa.

Ohoi, mitä näkyy?

No sehän on Keistiön lossi!