Pentujen odottelua viikolla 6

Hei vaan kaikille! 

Tänään ulkoilimme makkaranpaiston merkeissä! Eli aloitetaanpa alusta. Menimme Tyynen, Ekin ja Elman luokse. Sieltä lähdimme moottorikelkan ja pulkan kyydissä mäenlaskupaikalle. Laskimme mäkeä ja juoksimme muiden koirien kanssa ympäri metsää. Kunnes tuli makkaranpaiston aika. Enää ei juokseminen kiinnostanut! Tyyne osasi meistä kaikista koirista odottaa kaikkein kauneimmin, se istui nätisti isäntänsä vieressä, kun me muut vaan hyörittiin ja pyörittiin makkarapakettin vierellä kunnes meidät komennettiin vähän kauemmaksi odottelemaan. Ja kun tarpeeksi kauan odotti, niin kyllähän me koiratkin saatiin makupaloja, nam!

Tällä viikolla olen herännyt ajatukseen, että minulle on tosiaan tulossa pentuja. Kauhistuin, kun kävin Tessun luona kyläilemässä: siellä oli samaan aikaan vauva kylässä ja voi ei sitä kaikkea hoitamista ja tavaramäärää. Vaippojen vaihtoa, tuttipullosta ruokkimista, nukuttamista, hyssyttelyä, viihdyttämistä ja sitten taas kaikki uudestaan! Sitäkö se minunkin pentuarki sitten on? Eihän minulla ole vielä edes vaippoja tai tuttipulloja!

Voi ei, mitä tästä tulee?

Onneksi Tessu rauhoitteli minua ja sanoi, etteivät koiranpennut tarvitse vaippoja tai tuttipulloja. Kuulemma riittää, että annan niille nisistä maitoa. Huh, kylläpä helpotti. Tessusta tulee myös äiti, sillä Tessun vatsassa on myös pentuja. Ne kuulemma syntyvät noin viikon sen jälkeen, kun minun pentuni ovat syntyneet. Tyynen pentuhaaveille kävikin huonommin, sillä selvisi, ettei siellä Tyynen masussa mitään ollutkaan. Tyynelle oli tullut valeraskaus, samanlainen kuin minullakin on joskus ollut. Nyt minulla on onneksi oikea raskaus, saan vihdoin hoitaa oikeita pentuja, ettei aina vaan niitä omia leluja.

Ei näitä onneksi tarvita.

Kyllä nyt alkaa jo tiineys tuntua koko kropassa. Eilen lenkillä kun pääsin juoksemaan vapaana, en jaksanut juosta enää niin kovaa kuin yleensä. Ja kun yleensä lenkillä juoksen eteenpäin - emännän luo - eteenpäin - emännän luo, ja tätä jatkuu koko lenkin ajan, niin nyt kävelin siinä emännän vierellä tai vähän edellä. Kotona hyppyvoimat ovat kadonneet, sohvalle vielä pääsen mutta isännän ja emännän sänky on ihan liian korkea. Ruoka maistuu myös erityisen hyvin. Kaikken parhaiten maistuu kuitenkin uni, päiväunia voi nykyisin ottaa useasti ja ihan missä tahansa, kunhan se on vain vähän pehmeää. Eilen nukuin keskellä eteisen lattiaa:

Nykyisin nukkumapaikoiksi kelpaa mikä tahansa vähänkin pehmeä.

Nyt olen siis viikolla 6 ja tiineyspäiviä on kertynyt 44. Emäntä juuri kertoi, että synnyksen aika voi olla jo tasan kahden viikon kuluttua!