Kesän muistot pikakelauksella

On vierähtänyt paljon aikaa viime kuulumisista, silloin minulla oli nuo kaksi ihanaa pentua hoidettavanani. Milla Magia, eli nykyisin Mocca, muutti Nöpön perheeseen helatorstaina. Matami Mimmi jäi minun seurakseni kotiin ja nyt meitä on siis täällä kaksi!

Yhteiselomme Mimmin kanssa oli aluksi vähän hankalaa, Mimmi ei juuri välittänyt minun murahduksista tai muista varoituksista, vaan tuli härnäämään tai viemään luuta. Emme viettäneet aluksi aikaa ollenkaan missään vierekkäin. Minulle tuli kuitenkin juoksu heinäkuussa ja sen myötä olen päästänyt Mimmin viereeni, voimme jopa nukkua vieretysten. Kyllähän minulla vielä välillä hermot menee tuon ADHD-Mimmin kanssa, mutta kyllä tämä tästä.

Niin, siihen kesäkuulumisten ja -muistojen pikakelaukseen. Toivottavasti muistan mukavat tapahtumat ja voi olla, että jotain mukavia muistoja jää vahingossa kertomatta. Aloitetaan kuitenkin äitienpäivästä.

Mocca oli juuri torstaina muuttanut pois kotoa ja meillähän alkoi täällä heti hirmuinen asioiden uudelleen järjestely. Pentuaitaus sai lähteä, keittiön ovelle tuli portti, matot lähtivät ja sanomalehteä tuli tilalle. Pari päivää elelimme totutellen uuteen kuvioon, kunnes tuli lauantai-ilta. Lähdimme koko perheen voimin Kaapon ja Danan ja kumppaneiden luokse. Juoksin pihalla hajujen perässä, myös lautakasan alle. Siellä joku viilsi silmääni, verta tuli aivan hirmuisesti. No, ei siinä voinut muuta kuin lähteä kohti Turkua ja Tuhatjalkaa. Tutkimuksissa todettiin, että sarveiskalvossa sekä ylä- ja alaluomessa oli naarmut. Lääkkeitä sain ison kasan, kipulääkettä, antibioottia, silmätippoja, silmähuuhdetta ja kaiken huipuksi kauluri kahdeksi viikoksi. Silmä onneksi parani hienosti ja nopeasti, 11 päivän jälkeen tarkastuksessa naarmua ei enää sarveiskalvossa näkynyt.

Tuhatjalassa

Lampunvarjostin

Tänä kesänä olimme paljon veneellä. Mimmille se olikin jännittävää. Aluksi kaikki meni hyvin, Mimmi nukkui matkan aikana tyytyväisenä, kunnes tuli se yksi suuri aalto. Sen jälkeen Mimmi ei pysynyt paikoillaan vaan juoksi pitkin venettä. Mimmi taisi pelästyä sitä kovasti, sillä vieläkin se välillä pelkää. Minä olen jo tottunut veneilijä ja osaan olla rauhallisesti. Ajon aikana me tietysti pidetään pelastusliivejä.

Tänä vuonna kävimme Maarianhaminassa, Bärossa, Lappossa, Keistiössä, Iniössä, Vuosnaisissa, Vaihelassa, Helsingholmissa, Kirjaisissa, Pähkinäisissä, Verkanissa, Airistolla ja hmm, ehkä joku paikka vielä jäi mainitsematta. Voisin pyytää emäntää joskus kertomaan näistä paikoista vähän enemmän koiranäkökulmasta, missä kannattaa käydä ja missä taas ei. Tässä kuitenkin tunnelmia veneeltä:

Kävi meillä veneellä vieraitakin, Mocca perheineen. 

Kesällä kävimme myös Pohjanmaalla Mallan luona. Malla on Tessun pentu ja se näyttääkin paljon Tessulta. Mallan luona oli mukavaa, Mallalla on iso piha, jossa temmeltää. Mallan perheessä asuu myös kissoja, Tikru, Söpö ja öö joku jonka nimeä en muista. Tessun pennuista myös yksi jäi kotiin asumaan eli siis Piki. Piki taisi saada nimensä siitä, kun se on ihan pikimusta. Mimmi ja Piki ovat hyviä kavereita, aina vauhti päällä. Pikin ja Tessun luona me käydään usein leikkimässä, samoin kuin Tyynen, Ekin ja Elmankin luona. Emäntä sanoi, että lähdemme sinne nyt tämän jälkeen, kun olemme tämän kirjoittaneet. Kivaa!

Vielä lopuksi kerron, että kesäloma on jo ohi ja olemme palanneet arkeen. Päivisin me olemme Mimmin kanssa kotona kun isäntä ja emäntä ovat töissä. Mimmi alkaa olla jo joten kuten sisäsiisti, ei se ole enää öisin eikä päivisin pissinyt sisälle, mutta varmuuden vuoksi Mimmillä on vielä yksi sanomalehti, kun  saattaa olla, ettei isäntä tai emäntä yöllä herää, kun Mimmille tulee hätä tai heillä onkin pitkä työpäivä. (Kävi minullekin yksi vahinko viime viikolla, mutta ei siitä sen enempää.)

Hyvää viikonloppua! 

-Nana&Mimmi-