Yksi nakki, kaksi koiraa

Miten saa yhdestä nakista riittämään iloa ja tekemistä kahdelle koiralle tunnin ajaksi? Minäpä kerron siihen reseptin.

Tarvikkeet: 

annoskoko kaksi koiraa

Tarvikkeet

1 nakki

2 sanomalehteä

2 pahvilaatikkoa

veitsi

leikkuulauta

sakset

Valmistusohje:

Nakin leikkuu

Ensimmäiseksi nakki pilkotaan pieniksi palasiksi.

Itse leikkaan nakin ensiksi halki pituussuunnassa, ja sitten vielä uudestaan puolikkaat nakit pituussuunnassa. Lopuksi viipaloin nakkisoirot pieniksi paloiksi.

Seuraavaksi leikataan sanomalehti paloiksi.

Ensiksi leikkaan sanomalehden puoliksi ja sitten leikkaan lehden taitteet pois. Taitteet voi leikata auki myös sivusta.

Kolmannessa vaiheessa yhdistetään nakinpalat ja sanomalehden palat.

Yksi nakinpala laitetaan sanomalehden päälle ja rypistetään palloksi. Tätä vaihetta toistetaan, kunnes nakit loppuvat.
















Lopuksi täytä pahvilaatikko rypistämilläsi sanomalehtipalloilla ja sulje laatikko.

Itse laitoin tällä kerralla mukaan vielä pienet pahvilaatikot, joiden sisälle pistin myös näitä sanomalehti palloja.

Tässä resepti lyhykäisyydessään. Aikaa valmistukseen kului alle viisi minuuttia. Helppo virikkeistyskeino koirille, koira saa tässä täyttää tässä luontaisia tarpeitaan: etsiä ruokaa, haistella, repiä ja kaivaa. Koiran omistajalle myös halpaa, yksi nakki kahdelle koiralle. Pahvilaatikoita kannattaa vaikka kysyä kaupasta. Itse säilytän lähes kaikki pahvilaatikot keksipaketeista pakkauspahvilaatikoihin, koiria varten.

Seuraavaksi Nanan ja Mimmin tunnelmat laatikoidensa kanssa.

Mimmi odottaa lupaa pedissään.

Nana odottaa lupaa pedissään.

Mimmi vauhdissa.

"Tästäkö tämä aukeaa?"

Nuuhkuttelua.

Mimmi vie lähes jokaisen sanomalehtipallon petiin ja avaa ne siellä.

Nana avaa sanomalehtipallot juuri siellä, missä hyvältä tuntuu.

Pahvilaatikon sisältä löytyi toinen pahvilaatikko, sisällä sanomalehtipalloja.

Nanalla laatikon tyhjentämiseen kului reilu puolituntia, Mimmillä aikaa meni tunti. Lopuksi käydään vielä tarkistamassa, että onhan toinen varmasti löytänyt kaikki nakinpalat.

Mimmi nuuskii Nanan sotkuja.

Nana nuuhkii Mimmin avaamia sanomalehtipalloja.

Sotkua siitä vähän syntyy, mutta ei siivoamisessa kauan aikaa kulu. Nana ja Mimmi osaavat avata sanomalehtipallot onneksi siististi, eivätkä revi niistä silppua. Pahvilaatikotkin säilyivät ehjinä, otan ne talteen seuraavaa kertaa varten.

Tältä näytti Nanan jäljiltä.

Suosittelen kokeilemaan omien koirienne kanssa!

Mocan luona kylässä

Heippa!

Pari viikkoa sitten me tehtiin kyläreissu Mimmin kanssa. Meinattiin ensin lähteä ihan kahdestaan reissuun, mutta sitten me päätettiin turvata ruoka-asiat ja otettiin emäntä mukaan. Lähdettiin siis kolmestaan Mocan ja Nöpön luokse. 

Matka oli pitkä mutta en minä silti malttanut alkaa nukkumaan, sen sijaan Mimmi tuhisi omassa boksissaan jo heti kotipihan jälkeen. Ajomatka kesti kaksi tuntia ja kun viimein käännyttiin asfalttitieltä hiekkatielle, aloin pitää omaa lauluani "minä tiedän missä me ollaan". Minun mielestäni asia on tärkeä ilmoittaa, mutta aina isäntä tai emäntä käskee olla hiljaa, en ymmärrä.

Moccaa olimme nähneet viimeksi kesällä, kun Mocca vieraili palvelusväkensä kanssa meidän veneellä. Siitä oli siis aikaa. Mimmille tämä oli ensimmäinen vierailu siskonsa luona ja oikeastaan tämä oli myös minulle ensimmäinen vierailu tyttäreni luona, vaikka minä olin käynyt siellä jo monesti aiemmin katsomassa Nöpö-kissaa. 

Nana, Mimmi ja Mocca

Oltimme Mimmin kanssa lähes kateudesta vihreitä, sillä Mocalla on tosi iso piha, on mäkeä ja tasaista, kivikkoja, nurmikkoa, terassia ja kuraoja. Kyllä siellä kelpaa russelin temmeltää!

"Kato, Mocca, näin kaivetaan!"

Mocca

Kumpi äiti, kumpi tytär?

Ja taas Mocca.

Ja jos Mocalle ei temmeltäminen omalla pihalla riitä, sillä on myös metsässä oma polku. Polku lähtee pihalta ja käy joenrannassa. Siellä polulla oli kunnon rallimaasto, otettiin siellä juoksukisoja ja hypittiin vaihtelevassa maastossa.

Mimmi ja Mocca joenrannassa.

Mocca

Sipisupisipi.

Mimmi

Syysterkuin,

Nana ja Mimmi

Ompelua ja apureita

Olen viime aikoina joutunut nukkumaan isännän ja emännän makuuhuoneessa ilman omaa petiä. Olen nukkunut välillä tyynyjen päällä ja välillä päiväpeittoon kääriytyneenä. No eihän isäntä ja emäntä siitä tietenkään tykkää, sillä kuulemma tyynyt ja päiväpeitto eivät pysy puhtaina. Eihän se tietenkään  minun vikani ole, ettei minulla ole ollut parempaa nukkumapaikkaa.

Pari päivää sitten emäntä kaivoi jostakin laatikosta luufleecekankaan. Mietin ensin, että mistä se onkaan niin tutunnäköinen, kunnes muistin, että äitiyspakkauksesta sain sen viime talvena. Ja seuraavaksi emäntä otti mittanauhan ja sakset. Mitä tässä tapahtuu? Mimmi oli minun kannasi ihmettelemässä tapahtumia.Välillä Mimmi seurasi tapahtumia aivan lähietäisyydeltä, luufleecen päältä.

Apurit, jotka eivät koskaan ole tiellä.

Hetken kuluttua luufleece ja musta kangas olivat palasina. Seuraavaksi emäntä siirtyi ompelukoneen viereen. Se on minulle tuttu laite, emäntä tekee sillä aina silloin tällöin jotain. Mimmille ompelukone oli vielä uusi tuttavuus, vaikka ei se siitä mitään meinannut. Viimein palat yhdistyivät ja huomasin, että nyt se muistuttaa petiä - tosin vielä ilman täytteitä. Mimmi ja minä olimme tietenkin apureina myös täyttöpuuhissa, Mimmi jälleen kerran juuri siellä missä tapahtui.

Ja vihdoin siitä tuli valmis. Emäntä sanoi, että se on minulle - Mimmillä kun on jo peti makuuhuoneesssa. Peti on kyllä niin suuri, että Mimmi voi tulla vaikka viereeni nukkumaan, olemme siinä jo muutamana iltana vierekkäin nukkuneet.

Seuraavaksi tietenkin poseerauskuvia uudessa pedissä:

Me mahdutaan tähän näin päin.

Ja näin päin.

Mimmi kuuli sanan "nakki".

Mimmi ei vielä oikein hallitse tätä poseerausta.

No niin, tässä on malliposeeraus. Olemme tästä palkkamme ansainneet!

 Än, yy, tee, nyt! Petipaini alkaa!

Uusi peti villitsee!

Riemua!

Hei, me pudottiin pedistä!

Takajalkapotku.

Toivottavasti tässä uudessa pedissä tulee ensiyönä hyvät unet!

Kesän muistot pikakelauksella

On vierähtänyt paljon aikaa viime kuulumisista, silloin minulla oli nuo kaksi ihanaa pentua hoidettavanani. Milla Magia, eli nykyisin Mocca, muutti Nöpön perheeseen helatorstaina. Matami Mimmi jäi minun seurakseni kotiin ja nyt meitä on siis täällä kaksi!

Yhteiselomme Mimmin kanssa oli aluksi vähän hankalaa, Mimmi ei juuri välittänyt minun murahduksista tai muista varoituksista, vaan tuli härnäämään tai viemään luuta. Emme viettäneet aluksi aikaa ollenkaan missään vierekkäin. Minulle tuli kuitenkin juoksu heinäkuussa ja sen myötä olen päästänyt Mimmin viereeni, voimme jopa nukkua vieretysten. Kyllähän minulla vielä välillä hermot menee tuon ADHD-Mimmin kanssa, mutta kyllä tämä tästä.

Niin, siihen kesäkuulumisten ja -muistojen pikakelaukseen. Toivottavasti muistan mukavat tapahtumat ja voi olla, että jotain mukavia muistoja jää vahingossa kertomatta. Aloitetaan kuitenkin äitienpäivästä.

Mocca oli juuri torstaina muuttanut pois kotoa ja meillähän alkoi täällä heti hirmuinen asioiden uudelleen järjestely. Pentuaitaus sai lähteä, keittiön ovelle tuli portti, matot lähtivät ja sanomalehteä tuli tilalle. Pari päivää elelimme totutellen uuteen kuvioon, kunnes tuli lauantai-ilta. Lähdimme koko perheen voimin Kaapon ja Danan ja kumppaneiden luokse. Juoksin pihalla hajujen perässä, myös lautakasan alle. Siellä joku viilsi silmääni, verta tuli aivan hirmuisesti. No, ei siinä voinut muuta kuin lähteä kohti Turkua ja Tuhatjalkaa. Tutkimuksissa todettiin, että sarveiskalvossa sekä ylä- ja alaluomessa oli naarmut. Lääkkeitä sain ison kasan, kipulääkettä, antibioottia, silmätippoja, silmähuuhdetta ja kaiken huipuksi kauluri kahdeksi viikoksi. Silmä onneksi parani hienosti ja nopeasti, 11 päivän jälkeen tarkastuksessa naarmua ei enää sarveiskalvossa näkynyt.

Tuhatjalassa

Lampunvarjostin

Tänä kesänä olimme paljon veneellä. Mimmille se olikin jännittävää. Aluksi kaikki meni hyvin, Mimmi nukkui matkan aikana tyytyväisenä, kunnes tuli se yksi suuri aalto. Sen jälkeen Mimmi ei pysynyt paikoillaan vaan juoksi pitkin venettä. Mimmi taisi pelästyä sitä kovasti, sillä vieläkin se välillä pelkää. Minä olen jo tottunut veneilijä ja osaan olla rauhallisesti. Ajon aikana me tietysti pidetään pelastusliivejä.

Tänä vuonna kävimme Maarianhaminassa, Bärossa, Lappossa, Keistiössä, Iniössä, Vuosnaisissa, Vaihelassa, Helsingholmissa, Kirjaisissa, Pähkinäisissä, Verkanissa, Airistolla ja hmm, ehkä joku paikka vielä jäi mainitsematta. Voisin pyytää emäntää joskus kertomaan näistä paikoista vähän enemmän koiranäkökulmasta, missä kannattaa käydä ja missä taas ei. Tässä kuitenkin tunnelmia veneeltä:

Kävi meillä veneellä vieraitakin, Mocca perheineen. 

Kesällä kävimme myös Pohjanmaalla Mallan luona. Malla on Tessun pentu ja se näyttääkin paljon Tessulta. Mallan luona oli mukavaa, Mallalla on iso piha, jossa temmeltää. Mallan perheessä asuu myös kissoja, Tikru, Söpö ja öö joku jonka nimeä en muista. Tessun pennuista myös yksi jäi kotiin asumaan eli siis Piki. Piki taisi saada nimensä siitä, kun se on ihan pikimusta. Mimmi ja Piki ovat hyviä kavereita, aina vauhti päällä. Pikin ja Tessun luona me käydään usein leikkimässä, samoin kuin Tyynen, Ekin ja Elmankin luona. Emäntä sanoi, että lähdemme sinne nyt tämän jälkeen, kun olemme tämän kirjoittaneet. Kivaa!

Vielä lopuksi kerron, että kesäloma on jo ohi ja olemme palanneet arkeen. Päivisin me olemme Mimmin kanssa kotona kun isäntä ja emäntä ovat töissä. Mimmi alkaa olla jo joten kuten sisäsiisti, ei se ole enää öisin eikä päivisin pissinyt sisälle, mutta varmuuden vuoksi Mimmillä on vielä yksi sanomalehti, kun  saattaa olla, ettei isäntä tai emäntä yöllä herää, kun Mimmille tulee hätä tai heillä onkin pitkä työpäivä. (Kävi minullekin yksi vahinko viime viikolla, mutta ei siitä sen enempää.)

Hyvää viikonloppua! 

-Nana&Mimmi-

Ulkoilua ja kyläilyä

Hei taas!

Pennut ovat täällä jo kuusiviikkoisia. Kovasti he kasvaa ja kehittyy! Tällä viikolla ollaan tehty monenmoista. Keskiviikkona kävimme eläinlääkärissä, jossa pennuille laitettiin mikrosirut kaulaan. Vähän molemmat kirkuivat, kun sirua laitettiin. Eläinlääkäri teki heille myös tarkastuksen ja kaikki oli kunnossa. 

Ulkona me ollaan käyty jo päivittäin, paitsi silloin kun satoi kaatamalla vettä, enhän minäkään silloin mielelläni ulkoile. Kova vahtiminen minulla on ulkona, kun pennut juoksevat eri suuntiin, vaikka eiväthän he kauaksi uskalla mennä. Hienosti molemmat tytöt ovat jo pissanneet ja kakanneet ulos! Tässä meidän ulkoilukuvia kauniissa ja aurinkoisessa säässä!

Samaa tahtia me kuljemme!

Jonossa

Tehkää te muut mitä tykkäätte, mä syön kiviä!

Milla Magia vauhdissa

Matami Mimmi

Ulkoleikkejä

Äkkiä äitin perään!

Me olemme käyneet kyläilemässä Tyynen, Ekin ja Elman luona, siellä ovat tämän viikon olleet hoidossa myös Tessu ja seitsemän pientä pentua. Pennut eivät ensin ymmärtäneet lainkaan, mitä ne sellaiset pitkulaiset koirat on. Mutta kun hetken he niitä katselivat, niin jo lähdettiin leikkiin rohkeimpien mäyräkoirien kanssa. Sattumalta Tyynen ja Ekin ruokasäkki oli lattialla ja pennuista se oli mielenkiintoinen!

Uusia kavereita

Psst, älä kerro kenellekään...

Tuoksu tulee pussin läpi.

Näkeekö kukaan?

Hei täältä se aukeaa!

Mmm, herkullista! Otan tästä äkkiä yhden.

Hei, Mimmi, hae oma raksu!

Ai täältä niitä saa!