Vauhtikoira

Taidan olla vauhtikoira tai ainakin pidän kovasta menosta. Kesällä minun oli pakko päästä moottoripyörän kyytiin ja nyt talvella olen saanut tutustua uuteen lajiin, moottorikelkkailuun. Jos näen tai kuulen jonkun ajavan moottorikelkalla, haluan päästä kyytiin. Joskus täytyy juosta moottorikelkka kiinni, joskus vain katsoa anelevasti.

Moottorikelkan kyydissä on aivan mahtavaa! Haistelen ilmaa isännän sylissä ja jos mennään tosi kovaa, niin menen matalaksi, mutta kuitenkin niin, että näen eteenpäin. Ensimmäisellä kerralla minua vähän pelotti ja laitoin tärinän päälle. Sen jälkeen kuitenkin rohkaistuin, kun se oli kuitenkin niin hauskaa!

Ja kun talven jälkeen ei voi enää ajaa moottorikelkalla, voidaan taas palata moottoripyörän pariin :)

Nöpöilemässä

Heippa kaikille kisuille ja koiruuksille!

Olin taas nöpöilemässä viikonloppuna, niin kuin edellisenäkin viikonloppuna. Perjantaina kun mentiin, hiivin hiljaa sisälle ja arvatkaa, Nöpö säikähti ihan hirveästi! Sen hännästä tuli varmaan puunrungon paksuinen ja koko kissasta lehmän kokoinen, kun se pörhisti karvansa säikähdyksestä. Onneksi se oli vain alkusäikähdys, sen jälkeen meillä oli taas hauskaa!

Hauskaa oli taas kerran ja Nöpöllä oli taas hyvää ruokaa. Kotimatka sujuikin hyvin näissä merkeissä (katso kuva).

Kuvia

Tässä joulukuun tunnelmia.


Ikkunan takana oli ihan varmasti orava, joten oli pakko katsoa.


Uusi villapaita



Herkkuttelun voi yhdistää vahtimiseen.


Minut yllätettiin päiväunilta jouluaattona.


Nöpö jouluna.


Etsii, etsii..


Löysin oman lahjan!


Saaks jo avata?

Uuden vuoden uudet kujeet

Uuden vuoden juhlat olivat nyt paljon hauskemmat kuin viime vuonna. Viime vuonna pelkäsin kovasti paukkuvia raketteja ja jouduin jäämään yksin kotiin niitä pelkäämään. Silloin minulla oli kyllä myös valeraskaus, ja olo oli muutenkin kummallinen.

Tänä vuonna raketit oli hauskoja, yritin ottaa niitä kiinni. Varsinkin perhoset oli minun suosikkeja. Jossain vaiheessa jouduin kyllä sisälle, kun meno oli liian vaarallista minulle. Mutta ei se haitannut, sillä olin Tyynen, Lakun ja Ekin luona. Meillä oli sisälläkin hauskaa, saatiin kaikki omat luut. Välillä oltiin ulkona hippaa.

Toivottvasti tästäkin vuodesta tulisi mukava, hauskaa uutta vuotta kaikille!

Joulun tunnelmia

Aaton aattona matkustimme isännän ja emännän kanssa Nöpön luokse. Matka oli pitkä, mutta se meni hyvin, kun nukuin koko matkan. Perillä Nöpön luona oli tosi kylmä ja paljon lunta, enemmän kuin meillä. Menin heti etsimään Nöpöä ja leikimme hippaa.

Yöllä haistoin kinkun tuoksua, ja juoksin keittiöön. Harmi, että se oli vielä uunissa. Jouluaattoaamuna heräsin emännän peiton alta, olin yöllä salaa hiipinyt sinne. Onneksi aamulla kinkku oli jo tullut uunista, ja sain hieman maistaa sitä. Se oli tosi hyvää.

Päivällä laskin pulkkamäkeä ja juoksentelin ulkona, pian piti mennä sisälle, sillä ulkona oli tosi kylmä meille pienille koirille. Ulkoilun jälkeen jouduin joulusaunaan, en oikein viihtynyt siellä. Saunassa oli tosi kuuma ja jouduin pesulle.

Jouluruuan aikana vahdin kinkkua, ettei se vain karkaisi tai jos sieltä olisi pudonnut lattialle jotakin. Hetken vain jaksoin vahtia, sen jälkeen mentiin Nöpön kanssa vierekkäin nukkumaan sohvalle.

Olin ollut myös kiltti, sillä sain joululahjoja! Ensimmäisestä tuli toivelahja, vinkulelu! Sain myös luun ja uuden lelun, ruokaa ja lampaantaljan. Lampaantaljan päällä on niin mukavaa nukkua!

Joulu meni mukavasti kinkkua syödessä ja Nöpön kanssa leikkiessä. Kotiin kun tultiin, niin lunta oli satanut niin paljon, että jouduin melkein uimaan siinä. Nyt saa sitten kotona levätä ihan rauhassa uuden lampaantaljan päällä.

Kaksi yötä jouluun

Heippa!

Vielä on kaksi yötä jouluun. En ole päässyt vielä täysin joulutunnelmaan, sillä päiväni ovat olleet samanlaisia kuin ennenkin: aamulla isäntä ja emäntä lähtevät, ja minä jään kotiin.

Huomenna me lähdemme Nöpön luokse joulun viettoon.

Joulun tuoksua

Nyt on jo joulun tuoksua ilmassa! Emäntä on laittanut kaikkea hyvän tuoksuista paperin sisään, en ymmärrä miksi. Mielestäni kaikki hyvän tuoksuiset on tarkoitettu syötäväksi. Olen käynyt kuononi kanssa niitä paketteja haistelemassa, en saa millään tassujani pidettyä niistä irti!

Ne kaikki ei kuulemma kuitenkaan ole minulle, enkä saa koskea niihin. Miksiköhän ne sitten on meillä?