Viiksikarvat värisee

Jännittää

Viiksikarvani värisevät. Se ei kyllä johdu enää halloweenista vaan jostain muusta. Olen aistinut ilmassa jotain outoa jo viime viikolla ja nyt tunne on voimistunut. Jotain on tapahtumassa. Viiksikarvat värisevät ja vatsassa pyörii perhosia.

Hauskaa halloweenia!

Pelottaako?

Viime viikolla oli halloween. Halloweenia vietetään lokakuun viimeisenä päivänä eli samana päivänä kuin Nöpön yhdellä rapsuttajalla on syntymäpäivä. En tiedä, mahtaako ne liittyä jotenkin toisiinsa. No, kuitenkin halloweeniin kuuluu kierrellä talosta taloon ja kysellä karkki vai kepponen. En saanut lupaa lähteä kiertelemään yksin naapurustoon, joten jäin kotiin pelottelemaan isäntää ja emäntää. Minulla oli tämä hieno hattu päässäni, siinä roikkuu rotta ja lepakko. Ja koska me koirat emme saisi syödä karkkia ja lisäksi pidän enemmän herkuista, kysyin isännältä ja emännältä herkku vai kepponen. Ja koska en herkkua saanut...

Kepponen

Postia minulle!

Heippa taas pitkästä aikaa!
En ole ehtinyt tänne kirjoittelemaan, koska emäntä on ollut niin kiireinen enkä ole häntä viitsinyt vaivata tämän blogin takia. Mutta nyt tänä aamuna emännällä oli aikaa tulla tänne minun kanssani. Heti ensimmäiseksi täytyy näyttää teille kuvia. Mutta mitä tapahtui ennen näitä kuvia? No, osallistuttiin emännän kanssa Kipan pajalla olleeseen arvontaan ja hyvän mielen välitys -juttuun ja voi sentään, onni potkaisi meitä! Postilaatikkoon putosi paketti. Avasimme sen emännän kanssa ja voi mikä riemu siitä syntyikään! Olin aivan innoissani uusista hienoista leluista! Ensimmäisessä kuvassa on Kipan itsensä tekemä pehmoleluluu, se oli aivan tosi hieno! Ja on siis edelleenkin, en ole sitä rikkonut. Toisessa kuvassa on rotta, tämä on nykyisin lempiretuutusleluni. Kiitos Kipa ja karvakamut!

Tää on kiva!

Mut mikäs tää on?

Ja vielä Nöpölle terveiset, pistä ruokakuppiisi paljon herkkuja, minä olen tulossa!

Nöpö ihan pikkuisena, vielä kun se asui meillä. Nyt Nöpö on jo paaaaaljon isompi!

Graduapulainen

Emäntä tekee gradua (ei, älkää kysykö minulta, en tiedä mikä se on), hän on tehnyt sitä jo koko kesän. Koska sen tekeminen kestää ja kestää, emmekä siksi pääse niin usein lenkille, päätin vähän auttaa.

Graduapulainen

Kirjoitin graduun kuusi riviä toivomuslistaa: uusia lihaisia luita, kanakierteitä ja nakkeja. Uusia vinkuleluja, sillä vanhat alkavat olla rikki. Viisi riviä kirjoitin tavallisesta päivästäni. Kaksi riviä kirjoitin pehmoisista sohvatyynyistä. Lisäsin kuvan itsestäni nukkumassa pehmeiden sohvatyynyjen päällä:

Vain viisi pehmeää tyynyä riittää

Kuvassa on meidän vanha sohva. Se oli kyllä mielestäni parempi, sillä se oli pehmeä ja siitä näki paremmin ulos. Lisäsin tämän huomion myös graduun. Yhden sivullisen tassuttelin vain näppäimistöllä. Osan otin kyllä sitten pois, sillä se ei näyttänyt hyvältä. Kirjoitin tilalle kaikkien tuntemieni koirien nimet: Tyyne, Tessu... Loppuun laitoin vielä kaikkien tuttujen kissojenkin nimet, ja siitä tuli kyllä aika pitkä, sillä Tyynen perheen Osku-kissalla oli niin monta nimeä.

Ja kun olin valmis, painoin tallenna-kuvaketta (olen nähnyt emännän painavan sitä). Ole hyvä, emäntä! :)

Luolailua

Toissa viikolla kävin jännittävässä paikassa. Menimme sinne autolla, eikä sinne ollut pitkä matka. Paikan päällä menimme navettaan. Navettaan oli rakennettu jokin puinen hökkeli, ihmettelin, että mikä se on. Kuulin, että ihmiset kutsuivat sitä keinoluolaksi.

Tutustumassa keinoluolaan

Keinoluolan sisällä oli kettu! En ollut aiemmin tavannut kettua, joten pelkäsin sitä vähän, enkä uskaltanut mennä keinoluolan sisälle. Pääsin kuitenkin tutustumaan kettuun, sillä paikan omistaja päästi yhden ketun huoneeseen vapaaksi. Voi pojat, minä juoksin sen perässä ja haukuin, kiinni en sitä saanut.

Kettujahdissa

Kun olin hetken juossut ketun perässä, menin keinoluolaan katsomaan sitä toista kettua. Kyllä minä silti vielä vähän sitä pelkäsin. Myöhemmin kuulin isännän ja emännän puhuvan, että pääsen sinne vielä joskus toistekin. En vielä tiedä, koska.

Uusia tuttavuuksia

Olen päässyt viime aikoina tutustumaan kahteen uuteen koirakaveriin. Toinen koirakaveri on Elma, kiinanharjakoira. Elmalla on musta turkki ja valkoinen hännänpää. Ja on sitä valkoista vähän muuallakin. Elma on vielä tosi pieni, noin 2kk vanha.Elmasta tuli Tyynen ja Ekin pikkusisko.

Elman kurkistus

Elma, kiinanharjakoira

Toinen uusi tuttavuus on Rölli, saksanmetsästysterrieri. Rölli muistuttaa kovasti Lakua. Rölli oli kyllä todella komea miehenalku! Ikää Röllillä on n. 4kk.Vaikka Rölli on vielä nuori, se on jo minun kokoinen!

Rölli, saksanmetsästysterrieri

Tässä vielä muistelukuva Lakusta

Laku ja Nana, kesä 2011

Syksyn karvasienisatoa

Karvasieni. Yleinen syksyllä, talvella ja keväällä.

Se on syksy taas ja on aika alkaa kerätä karvasienisatoa. Ensimmäinen löytyikin eilen takapihalta. 

Huh, miten karvapeite voikaan tietää, että syyskuu alkoi. Olihan tässä jo taas jopa kolme kuukautta aikaa nauttia siitä, että karvasieniä ei löytynyt! Eikä sen puoleen karvapalloja, karvatuppoja tai irtokarvojakaan. Emäntä ei ollut karvasienilöydöksestä iloinen, jotain se mutisi, että pian niitä löytyy myös sisältä joka paikasta.